Sodasta ja rauhasta

Maailmassa on niin paljon vihaa, pelkoa, turhautumista, yksinäisyyttä, ahneutta, tuomitsemista… Kuinka oppisimme rakastamaan enemmän ja olemaan enemmän armollisia, paitsi muita kohtaan, myös itseämme kohtaan? ”Ihmisarvo ei ole mielipidekysymys” totesi profesori Helena Ranta (Motiivi-lehti 2015). Miten korkkiruuvilla oli ihmisen mieli, joka kolmessa vuodessa tuhoaa koko maansa terveydenhuoltojärjestelmän kuten Syyriassa on käynyt? Ei pelkästään sairaalarakennukset, mutta myös tuhannet lääkärit, hammaslääkärit, röntgen-, ensi-, ja sairaanhoitajat sekä alan opiskelijat; systemaattisesti murhaamalla. Tämän raportoivat oikeuslääketieteiden ryhmä ja Lääkärit ihmisoikeuksien puolesta- järjestö. Miten tappamalla ihmisiä, jotka tappavat ihmisiä, opetetaan kuinka ihmisten tappaminen on väärin? Miksi ihmisillä on niin paljon riittämättömyyttä, julmuutta ja välinpitämättömyyttä? Miksi jonkun elämä oli arvokkaampaa kuin toisen? Dalai Lama puhuu sodan olemassaolosta ja kuinka ihmiset itse ovat sotkeneen asiansa. Eikö ihmisten myös itse tulisi selvittää ongelmat, sen sijaan että pyydetään Jumalalta apua? Jos vanhemmat suhtautuisivat sotiin kriittisesti, se vaikuttaisi myös lapsiin.

Sota on väkivaltaa ja väkivalta ennalta- arvaamatonta. Rauhan pitäminen aseilla on väliaikaista niin kauan, kun vastapuolet eivät luota toisiinsa. Mikä tahansa osatekijä voi vaikuttaa vallan tasapainoon. Kestävä rauha varmistetaan vain ainoastaan yleisen luottamuksen pohjalta. Matkustin Brysseliin, siellä ollessa korkeimman hätätilaluokituksen käytössä. Ihmisiä oli kehotettu pysymään poissa kauppakeskuksista jne, koulut olivat kiinni ja iso osa ihmisistä ei mennyt myöskään töihin useaan päivään. Miltä lapsista tuntui nähdä kadulla valtavat määrät sotilaita ja poliiseja suurten aseiden kanssa? Oliko olo turvallinen vai turvaton? Tilanne oli jo rauhoittunut päästessäni perille, asian valoisampi puoli oli, kuinka pelko myös yhdisti. Lentokentällä ihmiset kommunikoivat sotilaiden kanssa, jotka neuvoivat ihmisiä. Kadut olivat hiljaisempia, julkinen liikenne ei kulkenut täysipainoisesti, muuten elämä muuten näytti kuin ennenkin.

Jos jokaisella lapsella olisi mahdollista tulla nähdyksi, olisiko maailma erilainen? Kuinka oppisimme arvostamaan omaa erilaisuuttamme, jakaen sisäisiä lahjojamme? Kuinka saada harmoniaa riitasointuja enemmän? Kuinka keskittyä omaan sisäiseen kasvuun ja muutokseen, haluun kehittyä ihmisenä toisten muuttumista tai muuttamista enemmän? Miten heräisimme faktaan, että meillä on paratiisi käsillä kaikkine luonnon kauneuksineen, rikkauksineen ja rakkauksineen? Meillä on toivoa, mutta valtava työmaa missä ryhtyä pikaisesti töihin!

Minna Njie

Snellman-korkeakoulun yleisopintovuoden opiskelija

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s