Kehittyvä steinerpedagoginen varhaiskasvatus

Kuva: Heidi Tsokkinen

Kasvatuksen ja opetuksen kentällä on juuri saatettu loppuun iso opetussuunnitelman uudistus. Opetushallitus on päättänyt opetussuunnitelman perusteista esi-, perus- ja lisäopetusta varten.

Opetushallitus määrittelee uudistusta sivuillaan näin:

”Kaikilla kouluasteilla uudet perusteet korostavat oppimisen iloa ja oppilaiden omaa aktiivista roolia. Tärkeitä ovat vuorovaikutustaidot ja yhdessä tekeminen sekä kasvaminen kestävään elämäntapaan. Tulevaisuuden haasteisiin vastataan laaja-alaista oppimista vahvistamalla.”

Seuraavaksi OPS-työssä edetään varhaisiin vuosiin kun valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelman uudistustyö alkaa. Opetushallituksen sivuilla tässä yhteydessä kehotetaan varhaiskasvattajia pohtimaan miten maailman ja yhteiskunnan muutokset vaikuttavat varhaiskasvatukseen. Mikä muuttuu ja mikä pysyy samana? Millaisia kykyjä lapset tarvitsevat tulevaisuudessa?

Näitä samoja asioita on hyvä säännöllisesti pohtia myös steinerpedagogisessa varhaiskasvattajakoulutuksessa. Miten koulutus pysyy mukana yhteiskunnan muutoksessa ja auttaa tulevia steinerpedagogisia varhaiskasvattajia  omaksumaan työkaluja oman toimintansa arviointiin  ja kehittämiseen lapsen parhaaksi? Lasten  havainnoinnin kautta kasvatuksellisen ymmärryksen syventäminen on entistä tärkeämpää.

Varhaiskasvattajakoulutuksessa on pitkät työssäoppimisjaksot päiväkodissa. Opiskelijat pohtivat jokaiseen harjoittelujaksoon liittyen omia vahvuuksiaan ja haasteitaan lasten kanssa toimimisessa ja tekevät itsearviointia hyödyntäen henkilökohtaisen työssäoppimisen suunnitelman.  Tarkoituksena on konkreettisesti kirjata suunnitelmaan miten tulee hyödyntämään harjoittelussa  omia vahvuuksiaan ja harjoittamaan kehityskohtiaan. Itsearviointi ja tavoitteiden tuominen konkretiaan ei ole helppoa mutta siinä kehittyy hienosti harjoittelemalla.

Opintojen loppusuoralla opiskelijat tekevät toiminnallisen tutkimuksen.  Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella varhaiskasvattajan omia sekä päiväkodin pedagogisia käytänteitä.  Opiskelija luo kehityssuunnitelman  ja toteuttaa sen. Toiminnallinen tutkimus on hyväksi havaittu keino syventää teoreettista tietoa ja viedä osaaminen ja oman työn arviointi ja kehittäminen tahtoon asti. Tutkielmatyössä painotetaan myös muutoksen suhdetta steinerpedagogiseen ihmiskäsitykseen ja lapsen ikävaiheeseen. Näin muutosta tarkastellaan aina lapsilähtöisesti. Mennään lapsi, ei muutos, edellä.

Koulutuksen näkökulmasta yksi toiminnallisen tutkimuksen tärkeimmistä tavoitteista on  herättää opiskelijat ajattelemaan itse.  On tärkeää että jokainen opiskelija rakentaa oman suhteen pedagogisiin käytänteisiin. Näin pedagogiikka pysyy elävänä, tutkivana ja kehittyvänä. Ehkä myös perustelu, ”näin meillä on totuttu tekemään tai näin meillä on aina tehty ”, jää vähitellen pois ja innostus, luovuus sekä työssä uudistumisen into lisääntyvät. Tämä lisää työniloa ja vähentää myös työuupumusta.

Steinerpedagogisen varhaiskasvattajan on hyvä jo koulutuksessa pohtia ajan ilmiöitä ja miettiä mitkä ovat steinerpedagogeina vahvuutemme ja keskeiset kehittämistarpeemme.

Tiina Ristolainen

Snellman-korkeakoulun varhaiskasvattajalinjan vastaava opettaja

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s