Totuus, kauneus ja hyvyys ovat kovia tosiasioita

Snellman-korkeakoulun rehtori, Markku Niinivirran, lukuvuoden avajaispuhe 3.9.2018

Kasvatuksen idea

Vihtori Maijasen esittämässä laulussa viitattiin ”Onnellisuus on helppoa”, mutta samalla se on syvällinen kysymys. Puheeni liittyy sisäisesti tähän antiikin ajoista alkaen ihmismieltä askarruttaneeseen kysymykseen, liittyyhän se olennaisesti ihmisenä olemiseen ja kouluttautumiseen.

Tämä nyt alkava opintovuosi on valmistautumista tulevaan juhlavuoteen 2019, jolloin steinerpedagogiikka täyttää 100 vuotta. Onko noin 100-vuotias pedagogiikka edelleen ajankohtaista? Miten voimme tutkia tätä asiaa?

Kari Uusikylä toteaa Kodin kuvalehden toukokuun haastattelussa: ”Lapsille luodaan yhä nuorempina yhä kovempia suorituspaineita. Lapset oppivat, että pärjätäkseen pitäisi olla paitsi hyvä, myös mieluiten parempi kuin muut.” Uusikylä toteaakin: ”Jokaisen lapsen on saatava olla lapsi, jonka päälle ei kasata paineita.”

Uusikylä tarkastelee kriittisesti suomalaista kasvatusta ja sen nykykehitystä. Koska hallituksilla on tapana julistaa kärkihankkeita, Uusikylä näkee, että …”koulujen kärkihanke pitäisi olla lasten turvallisuuden lisääminen”. ”On surullista ja vahingollista, jos lapselle tulee tunne, että hän ei kelpaa yhteiskunnalle, koululle tai vanhemmille ilman hyviä numeroita.”

”Tärkein tavoite on kasvaa ehyeksi ihmiseksi.”

Koskaan ei saisi hämärtyä, että on paljon tärkeämpää kasvattaa lapsesta hyvä ihminen kuin hyvä oppilas. Se lähtee kotikasvatuksesta ja jatkuu koulussa. Koulu ei ole pelkkää oppimista vaan myös yhdessä kasvamista.

Tämä kasvu jatkuu myös korkeakoulussa.

Siteerasin pitkästi Uusikylää, koska hän linjaa olennaisia vertailukohtia steinerpedagogiikkaan. Hän nostaa kasvatuksen arvoonsa toteamalla: ”Kasvattaa lapsesta hyvä ihminen.” Pedagogiikan ydinhän on juuri kasvatuksessa ja ihmiseksi kasvamisessa eikä numeroissa – eikä ainakaan kilpailussa. Näin on ajateltu steinerpedagogiikassa pitkään, ja toivottavasti opettajat ajattelevat niin edelleen, sillä ihmiset luovat pedagogiikan eli elävän kasvatustilanteen, jossa ihanteet punnitaan.

Snellman-korkeakoulun idea

Seuraavaksi tarkastelen Snellman-koreakoulun asemaa korkeakoulumaailmassa vaihtoehtoisena opettajankoulutuksena. Aloitan tarkastelun Yliopistojen ydinajatuksista. Tämän korkeakoulun perustaja professori Reijo Wilenius on opetussuunnitelmamme alussa viitannut filosofi Karl Jaspersin kirjoitukseen ”Yliopiston idea”.[i] Kyseisessä tekstissä todetaan yliopiston olevan vapaa yhteisö, jossa opettajat ja opiskelijat etsivät yhdessä totuutta. Totuuden lähestyminen edellyttää Jaspersin mukaan koko ihmisen henkistä kehitystä, sivistymistä.

Katsotaan vielä tarkemmin, miten Jaspers näkee yliopiston.

Yliopistolla on kolme pilaria. Yliopisto tarjoaa samanaikaisesti

  1. ammattiin johtavaa koulutusta,
  2. se on kulttuurikeskus eli koko ihmisen kouluttautumista
  3. ja se on tutkimuslaitos.

Ihmiset ovat yrittäneet pakottaa yliopiston valitsemaan näiden kolmen mahdollisuuden välillä. Mutta kaikki kolme ovat elävän kokonaisuuden tekijöitä. Eristämällä ne yliopiston henki hukkuu, näin ajatteli Jaspers.

Totuus, kauneus ja hyvyys ovat kovia tosiasioita

Luin filosofi Eero Ojasen artikkelin Voima-lehdestä (7/2018) pari viikkoa sitten metrossa. Ojanen totesi, että usein nykyaikana erotetaan realismi ja idealismi eli tosiasiat ja arvot toisistaan ja siksi sellaiset asiat, kuten Totuus, kauneus ja hyvyys ajatellaan arvoina, mutta Ojanen kutsuu niitä ”koviksi tosiasioiksi”. Ojanen tuo ne tosiasioiden maailmaan ja osoittaa, että todellisuuden tulkintamme tarvitsee niitä, jotta voimme ymmärtää maailmaa.

Jos nyt yhdistän hieman omavaltaisesti Jaspersin yliopistoajatusta ja Ojasen ajatusta ”kovista tosiasioista” Totuudesta, kauneudesta ja hyvyydestä, niin totuus ohjatkoon tutkimusta, kauneus ja taide kannustakoon koko ihmisen kouluttautumista ja kulttuurikeskuksen rakentamista ja hyvyys luokoon perustan ammattiin suuntautuvaan koulutukseen.[ii]

Nämä liittyvät myös siihen Reijo Wileniuksen ajatukseen, että sivistyksen voi saavuttaa tieteen, taiteen ja työn kautta. Tämä on puolestaan muodostunut Snellman-korkeakoulussa eräänlaiseksi koulutusihanteeksi.

Nämä edellä sanotut ihanteen yhdistävät yliopistoja ja korkeakouluja, milloin heikommin ja milloin vahvemmin.

Myös kysymys onnellisuudesta, johon edellä mainitussa laulussa viitattiin, liittyy siihen ihmisen kokonaiskasvuun, johon Jaspers viittasi ja jota nykyisin yritetään vetää kolmeen eri suuntaan.

Miten Snellman-korkeakoulu eroaa muista korkeakouluista?

Se, miten Snellman-korkeakoulu eroaa muista korkeakouluista omaleimaiseksi, on juuri sivistysprosessiin liittyvän ajattelun kautta. Snellman-korkeakoulussa on kehitetty kohta jo 40 vuotta tavanomaisesta koulutusajattelusta poikkeavaa fenomenologista lähestymistapaa, jota on myös tutkittu ja josta on syntynyt ns. Elävä Akatemia -malli.

Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että olemme kääntäneet sivistys- ja oppimisprosessit niin sanotusti takaisin jaloilleen eli Snellman-korkeakoulussa tämä tarkoittaa sellaista fenomenologista lähestymistapaa, jossa yhdessä pyritään tutkimaan ilmiötä, olivat ne sitten kasvatukseen, taiteeseen ja luontoon tai tieteisiin ja historiaan liittyviä ilmiöitä. Pyrkimys on, että yhdessä lähdemme liikkeelle ja vasta toimintaan, kokemukseen ja ajatteluun liittyvien prosessien kautta syntyy oivalluksia ja tietoa ja henkilökohtaista osaamista.

Tätä fenomenologista lähestymistapaa voisi nimittää kokevan ihmisen tai eli persoonan sivistysprosessiksi, sillä siinä on mahdollisuus jokaisella osallistujalle kasvaa, oppia ja luoda omaa tietoaan. Tämä oman tiedon luomisen prosessi oli J.V.Snellmanille tärkeä akateemisen vapauden kannalta. Sen ensimmäinen koetinkivi oli juuri muiden luoman tiedon eli tradition ja itsetajunnan kohtaaminen.

Filosofi ja kasvatusajattelija Rudolf Steiner käänsi huomion juuri tähän historialliseen ongelmakohtaan. Jokaisella kehityskaudella on oma tehtävänsä, ja meitä nykyajan ihmisiä ei noin vertauskuvallisesti voi opettaa ylhäältä alaspäin vaan juuri alhaalta ylöspäin eli omatoimisuutta painottaen. Keskiajan jälkeisessä, menneessä koulumaailmassa on pyritty vuosisatoja opettamaan ns. ylhäältä alaspäin eli kaikki tieto on ollut valmiina ja meidän on pitänyt vain omaksua meille tarjottu valmis tieto.

Nyt ei pidä ymmärtää väärin, että Snellman-korkeakoulussa ei arvostettaisi menneinä vuosisatoina tutkittua tietoa ja luotua taidetta. Päinvastoin, kysymys on siitä, miten jokainen aika vaatii asioiden uudelleen ajattelua ja vastausta siihen, miten me saamme luotua ilmiöihin omakohtaisen suhteen opiskelussa.

Näin lopuksi haluan kannustavasti todeta, että meidän on oltava rohkeita ja kehitettävä fenomenologista lähestymistapaa ja ilmiökeskeistä oppimista yhdessä toimien ja kokien, sillä se on suoraan tekemisissä niiden voimien kanssa, jotka liittyvät tulevaisuuden ymmärtämiseen. Toisaalta meidän on arvostettava mennyttä, traditiota, mutta emme saa jäädä sen ylivoiman alle epätoivoisena, vaan meidän on kohdattava se Steinerin sanoin ”elävästi kokien” ja Snellmanin sanoin itsetajuntamme eli minuutemme voimalla, itse ajatellen.

Näillä juhlavilla sanoilla avaan Snellman-korkeakoulun opintovuoden 2018–2019!

 

[i] Ks. Jaspers, K. (1946) Die Idee der Universität” tai ” The Idea of University” (1959).

[ii] Aristoteleen etiikkaa voi soveltaa opettajan ammattiin, jolloin kouluttautumisessa luonteen hyveiden ytimessä on hyvin toimimisen periaate, johon hyvyys kiinteästi liittyy.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s